Olipa kerran nainen, joka meni ruokaostoksille. Hän astuutui rullaportaalle ja hiipi mahdollisimman mitäänsanomattomasti vihaisten juoppojen ohi tavaratalon kellarikerroksessa sijaitsevaan markettiin. Hän nappasi ostoskorin, jonka pohjaan oli jäänyt edellisen asiakkaan pureksima purkka. Hän otti kasasta seuraavan korin, jonka kahva oli tahmea. Kolmas kerta toden sanoi. Tällä kertaa koriin oli jäänyt vain yksi säälittävä muovipussi.
Nainen suuntasi hedelmä- ja vihannesosastolle. Kaikkea oli tarjouksessa. Harmi vaan, että lähes kaikki oli homeessa. Hän pisti koriinsa kolme omenaa ja yhden sipulin. Sitten hän harppoi leipäosastolle.
Leipää oli monenlaista: täysjyvää, vehnää, ruista, spelttiä, korppua, gluteenitonta, karppia... Nainen luki tuoteselosteita. Ei ollut leipää, johon ei olisi lisätty jotain leipäänkuulumatonta. Nainen osti jälkiuunileivän, vaikka saakin sitä syödessään joka kerta hikan.
Nainen kulki marketin käytävällä ja katseli ympärilleen. Oli vaikka mitä, muttei ollut mitään. Oli oranssia marinaadia. Oli äitien tekemää vispipuuroa. Oli rasvatonta maitoa, kalsium-maitoa, kevytmaitoa, täysmaitoa, laktoositonta maitoa, hyla-maitoa, luomumaitoa, kahvimaitoa, makumaitoa. Pää meni pyörälle. Nainen otti hyllystä litran kauramaitoa.
Nainen yritti jatkaa ostoksiaan, mutta hänen ei oikeastaan tehnyt mieli enää mitään.
Suomalaiset ruokakaupat ovat masentavia paikkoja.
Voisiko joku please tuoda Whole Foodsin Suomeen?
Nessun commento:
Posta un commento