En ole koskaan ollut mikään taidefriikki, mutta olen silti aina ihaillut taiteilijoita. Minusta taiteen avulla voi selittää paljon sellaisia asioita, joihin sanat eivät pysty.
Taide liikuttaa, ei pelkästään tunteita, vaan myös maailmaa.
Itse en miellä taiteeksi pelkästään perinteisiä taidemuotoja, kuten kirjallisuus tai kuvataide. Minusta jopa tv-ohjelma voi nykyään olla taidetta. Samoin ruoka.
Ihmisissä olen aina arvostanut syvällisyyttä, ja sitä taiteilijoissa useimmiten on. Jos työkseen joutuu jatkuvasti inspiroitumaan ympärillään olevasta, ei kannata keskittyä pelkkiin pinnallisuuksiin.
Taide voi olla joskus parempaa seuraa kuin paras ystävä. Minua taide on auttanut suunnattomasti, kun olen joutunut vaikeisiin tilanteisiin. Roomassa asuessani kirjoitin proosarunoja. Ne pitivät minut kiinni suurkaupungin sykkeessä. Paperi ymmärsi minua aina.
Myös tanssi on aina ollut minulle tärkeä tapa ilmaista itseäni. Vaikka en enää käykään tanssitunneilla, tanssin edelleen päivittäin. Laitan musiikin soimaan ja teen piruetteja olohuoneessa. Se näyttää ehkä hullunkuriselta, mutta minua se auttaa pitämään jalat maassa ja tunteet hallinnassa.
Minusta on harmi, kuinka erilaiset taidemuodot nähdään usein vain suorittamisena. Työväenopistossa valokuvauskurssia vetää tympääntynyt vanha herra ja tanssikoulun tanssinopettaja keskittyy vain siihen, että muistaa oman koreografiansa. Tällaiset ihmiset tappavat taiteen.
Sitten välillä mietin, että ehkä minulla on ihan oma käsitykseni taiteesta. Ehkä mekaaninen suorittaminenkin oikeastaan on taidetta, koska se kertoo tästä maailmasta: lasketuista kaloreista ja täyteen ahdetuista kalentereista.
Itse ajattelin kuitenkin taas huomenna tanssia.
Nessun commento:
Posta un commento