Olin taas tällä viikolla Saku Tuomisen järjestämässä DreamDo -tapahtumassa. Oikeastaan siellä kerrottiin ihan samoista asioista, kuin tammikuun tapahtumassakin, mutta tällä kertaa tapahtuman järjestäjät haluavat testata ajatuksiaan käytännössä järjestämällä workshoppeja, joissa ihmiset auttavat toisiaan unelmiensa työstämisessä. Minua harmittaa, etten saa järjestettyä kalenteristani tilaa viikottaiselle Helsingin-reissulle, koska meillä on työntekijä- sekä mummopula. Luulen, että voin kuitenkin unelmoida myös ilman ryhmätapaamisia, niin kuin olen aina tehnyt.
Tapahtumassa oli mielenkiintoinen puhuja, Linda Liukas, joka kertoi siitä, miten oli päätynyt toteuttamaan unelmansa koodaamista käsittelevästä Hello Ruby -lastenkirjasta. Linda sanoi, että aluksi hänen oli vaikea puhua itsestään lastenkirjailijana, koska oli pitkään mieltänyt itsensä kauppatieteilijäksi. Minulla on oikeastaan ihan sama ongelma. Minä olen luova humanisti, josta on tullut pizzerianpitäjä. Vaikka olenkin aina ollut äärettömän innostunut ja ylpeä siitä, mitä olemme mieheni kanssa onnistuneet luomaan, minulle on aina tuottanut vaikeuksia sanoa ääneen, että omistan pizzerian. Minustahan piti tulla isona kirjailija!
Se, että ihmisen pitää kutsua itseään jollain tietyllä tittelillä, on muutenkin todella ahdistavaa. Se rajoittaa, sulkee ovia. Jos minä siis alkaisin kutsua itseäni ensisijaisesti yrittäjäksi tai pizzerianpitäjäksi, alitajuisesti sulkisin itseltäni mahdollisuuden olla jotain muuta. En muutenkaan sitä paitsi pidä sanasta yrittäjä, koska minä en yritä, vaan teen. Olen siis mielelläni ihan vaan Salla. Tai oikeastaan nykyään olen mieluummin Salla-Maria, koska se sointuu paremmin italialaisen sukunimeni kanssa.
Mieheni on onnekas. Hän ei ole koskaan opiskellut mitään sellaista, josta olisi saanut tittelin. Hän on käytännön mies. Sen takia minä olen keksinyt hänelle ammattinimikkeen. Hän on pizzataiteilija. Oikeasti. En ole koskaan tavannut ketään, joka tuntisi pizzaa kohtaan samoin. Hän leipoo tunteella ja ajatuksella, mutta ei koskaan näpertele.
Itselleni hyväksyn vain yhden tittelin, se on äiti. Se on ainoa asia, jossa olen valmis. Muussa tekemisessäni minun pitää vielä kehittyä hurjasti.
 |
| Sometimes you just need to think outside the box.. |
Nessun commento:
Posta un commento