lunedì 28 aprile 2014

Synnyinmaani Suomi

Aina välillä Lucan kanssa meille syntyy kiihkeitä keskusteluita Suomesta ja suomalaisista. Usein ne naurattavat, mutta kyllä ulkomaalaisen havainnot omasta synnyinmaastani valitettavasti myös surettavat.

Usein mietimme esimerkiksi sitä, miksi kaikki on niin kallista? Miksi sunnuntaisin pitää maksaa tuplapalkka? Miksi teollinen jäätelöpallo maksaa kolme euroa?

Miksi lapset eivät ole tervetulleita ravintolaan? Miksei ravintolan omistaja ole ikinä paikalla? Miksei ravintolasta saa ostaa viiniä myös kotiin? 

Miksi ihmiset eivät tervehdi? Miksi kukaan ei sano mitään? Miksemme tiedä, kuka naapurissa asuu? 

Miksi duunarit ja akateemiset eivät vietä aikaa keskenään? Miksei kaksikymppisillä ole nelikymppisiä ystäviä? Miksi pitää aina  olla niin jäykkä? 

Miksi ihmiset ostavat kaupasta valmisruokaa, joka maistuu pahalta? Miksi ruoan kanssa on aina pakko juoda maitoa? Miksi kukaan ei kutsu meitä kylään?

Välillä meidän tekee mieli palata Italiaan. Siellä kaikki onkin vaikeaa, mutta ihmiset reagoivat. Ihmisillä on sydän. 



4 commenti:

  1. Osasta näistä olen samaa mieltä, osasta en. Onhan Suomessa sellaista jäyhyyttä, joka alkaa joskus masentaa, kun on vaikka illalla ruokaostoksilla jossain surkean valikoiman osaavassa lähiömarketissa ja edellä jonottavat ostavat vain kaljaa. Samoin alkoholilainsäädäntö ja -kulttuuri on surkuhupaisaa.

    Mutta esim. sitä että duunarit ja akateemiset eivät seurustelisi keskenään en ole kokenut. Pikemminkin Suomessa välitetään ihmisen taustasta vähemmän kuin muualla. Sellaista luokkatietoisuutta kuin vaikka Britanniassa ei minusta ole. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi, olipa rahaa/koulutusta tai ei. No, ehkä minulla on tälläinen vaikutelma siksi, että olen itse "työläisperheen" (hassua edes käyttää Suomessa tuollaista sanaa) yliopistoon päätynyt vesa.

    Anyway, toivottavasti vastoinkäymiset hellittävät! Asuessani Turussa ehdin kerran käydä pizzeriassanne, mutta tämän blogin löysin ihan sattumalta.
    Mukavaa kevään jatkoa!

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Kiitos kommentista Anni!
      Niin, nämähän ovat kysymyksen muodossa esitettyjä yleistyksiä. Onneksi on olemassa erilaisiakin suomalaisia :)

      Minulla on muisto vaihto-oppilasvuodeltani Italiasta. Olin 17-vuotias ja kaveripiirissämme oli yliopisto-opiskelijoita, yli nelikymppisiä yrittäjiä, lukiolaisia ja nuorempiakin. Se oli jotain sellaista, jota en ollut Suomessa saanut kokea... Olen kyllä sittemmin ymmärtänyt, että italialaiset ovat ehkä kaikki hieman lapsellisia (asuuhan heistä suurin osa vanhempiensa luona aikuisinakin), joten se selittänee yhteisen ajanvieton helppouden.

      Olemme silloin tällöin miettineet myös sitä, että jos asuisimme italialaisessa taloyhtiössä, luultavasti tuntisimme jo viikon asumisen jälkeen kaikki naapurit nimeltä. Voisimme huikata alakerran rouvalle, että "lähdemme viemään roskia, vahtisitko poikaamme hetken?". Ja rouva olisi varmaan melko tyytyväinen.

      Tätä emme ole Suomessa asuessamme vielä uskaltaneet tehdä :)


      Elimina
  2. Olipas mukavaa löytää blogisi :) Kirjoituksesi kuulostaa niin tutulta... Itsekin elän kahden kulttuurin liitossa ja kaiken lisäksi olemme muuttaneet takaisin Suomeen vasta vajaa puoli vuotta sitten. Joitain samoja kirjoittamiasi asioita mekin täällä pähkäillään! Mieheni onkin nimittänyt Suomen "ei saa" maaksi, vaikka Espanjassa asumisen jälkeen osaamme kyllä myös todella arvostaa Suomen hyviä puolia ja hyvin täällä taas viihdytään :)

    Aurinkoista loppuviikkoa!

    RispondiElimina
    Risposte
    1. Ihanaa, että on kohtalotovereita! :) Tutustun mielelläni myös Puutalon elämään! Suomessa on kyllä todella paljon hyviä puolia, ja kyllähän täällä elämä on monelta kantilta paljon helpompaa, kuin välimeren maissa. Ei pidä olla ovela pärjätäkseen :)

      Elimina