Lämpimiä laseja ja klimppikeittoa... Bon appetit!

Tänään kävin monen vuoden tauon jälkeen yliopistolla lounaalla. En tiedä, onko minusta tullut yrittäjyyden myötä liian nirso, vai onko ruoan taso heikentynyt viime aikoina, mutta syömäni punajuuri-aurajuustokeitto joka tapauksessa oli jotain ihan kamalaa. Eikä kyseessä edes ollut opiskelijahintainen lounas, vaan maksoin keittoannoksesta normaalihinnan (5,70€).

Keiton väri ei viitannut lainkaan punajuureen, vaan pikemminkin tomaattikastikkeeseen. Koostumus oli hyytelömäinen. Keittoa oli suurustettu aivan liikaa ja siinä oli epäilyttäviä klimppejä. Kaiken lisäksi keitto oli haaleaa. Minun oli pakko syödä annos, koska minut on opetettu siihen, mutta olen varma, että mieheni olisi jättänyt sen lautaselle. 

Vaikka opiskeluaikoina söinkin lähes päivittäin opiskelijaruokalassa, ja ruoka olikin useimmiten ihan syötävää, ruokaloissa minua ovat aina häirinneet suunnattomasti seuraavat seikat:

- Vesilasit ovat aina kuumia tai märkiä. Hyi. 
- Ruoka on aina haaleaa.
- Perunat ovat aina raakoja. 
- Ruoat on lähes aina maustettu samalla tavalla. 

Ymmärrän, että ruokaloiden pitää pysyä budjetissa, eikä opiskelijaruokalalta voi olettaa ravintolatasoisia makuelämyksiä, mutta edellämainittujen epäkohtien korjaaminen ei maksaisi yhtään mitään. Keittäjien pitäisi olla vain ihan vähän huolellisempia.

Ihmettelen myös, kuka mahtaa keksiä reseptit ruokaloille? Tiedän, että suurin osa käyttää eineksiä, mutta esimerkiksi tämänpäiväinen keitto oli selvästi paikan päällä valmistettua, koska mikään eineskään ei maistu yhtä pahalta. Mutta miksi kaikki ruoat maistuvat samalta?

Jamie Oliver, voisitko käydä Suomessa? Please.

Kuva täältä