sabato 28 dicembre 2013

En oo kade!

Korvapuustin on leiponut kilpailija, kahvin olen tehnyt minä. Nam! 

Olen nuoren elämäni aikana tavannut monia kieroja ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat hymyilleet minulle ja olleet kiinnostuneita asioistani, ja sitten minun poissaollessani supattaneet asioitani omien tuttaviensa korviin. Tässä tapauksessa sharing is caring ei päde. 

Epäilen, että moni ei uskalla puhua itsestään, ja puhuu sen takia muiden asioista. Siispä kun joskus tapaan minulle toisten asioista puhuvan henkilön, saatan todeta: "Niin, mutta mitä SINULLE kuuluu?". Silloin usein käy niin, että ihminen vaikenee.

En tiedä, mistä tämä erikoinen käytös johtuu, mutta epäilen syyksi kateutta tai huonoa itsetuntoa. Jos ei koe itselleen tapahtuneen mitään kertomisen arvoista, on helpompi halveksua muiden tekemisiä. 

Olen huomannut, että yritysmaailmassa on paljon kateutta. Tätä minä en ymmärrä. Yrittäminen olisi paljon kivempaa, jos kaikki ainaisen selän takana supattamisen sijaan kannustaisivat ja auttaisivat toisiaan. Koskaan ei nimittäin tiedä, milloin itse tarvitsee apua. 

Meillä on ollut tapana auttaa naapurissamme sijaitsevan grillin omistajaa leipomalla hänelle leipää, kun sämpylät ovat loppuneet kesken. Samoin minulla on tapana suositella samassa kerroksessa sijaitsevan kahvilan laktoosittomia erikoiskahveja asiakkaille, jotka eivät voi juoda tavallista maitoa. Se, että asiakas saa, mitä haluaa, ei ole minulta pois. 

Jos asiakas ei ole tyytyväinen, saattaa nimittäin käydä niin, ettei hän enää koskaan tule koko ravintolakerrokseen. 

Se ongelma ei sitten enää ratkeakaan pelkällä ystävällisyydellä.

Nessun commento:

Posta un commento