Humanisti pizzeriassa

Joskus, kun ajattelen, miten erikoisia väyliä elämäni kulkee, minua naurattaa. Olen humanisti pizzeriassa. Koulutuksellani ei siis oikeastaan pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, mitä nykyään teen. En ole lukenut laskentatoimea enkä yrittäjyyttä. Minä, kielenkääntäjä ja luova kirjoittaja, olen heittäytynyt ihan uuteen maailmaan. 

Olen löytänyt itseni laatimasta veroilmoituksia, järjestämästä työhaastatteluja, antamasta potkut mukavalle ihmiselle, palvelemasta toinen toistaan mukavampia asiakkaita (ja niitä vähemmän mukaviakin), neuvottelemasta ja säätämästä. 

Olen ollut todella huolestunut. Olen syönyt paljon pizzaa. Olen valvonut paljon. Olen tehnyt töitä enemmän kuin laki sallisi. 

Näitä asioita en olisi luultavasti kielenkääntäjänä tehnyt (ajatuksenani oli joskus ryhtyä kääntämään romaaneja), mutta koulutuksestani on ollut minulle myös valtavasti hyötyä.

Olen osannut selittää asiakkaille, mistä tuotteestamme on kyse. Olen kääntänyt tuoteselosteita ja yrittänyt keksiä suomenkielisiä vastineita italiankielisille tuotenimille. Olen ollut luova (tätä olen toki aina ollut). 

Nuorempana ajattelin, ettei kaupallinen ala olisi soveltunut minulle yhtään, koska minusta se ei vaikuttanut yhtään luovalta. Nyt olen aloittanut kauppatieteiden opiskelun, ja tajunnut, että minun olisi ehkä pitänyt tehdä se jo seitsemän vuotta sitten. Se on inspiroivaa ja innostavaa, ja kertoo paljon maailmasta, jossa nyt elämme. 

Kauppatieteellisiä teoksia lukiessani olen myös huomannut, etten olekaan tehnyt kaikkea väärin, vaan aika hyvin. Vaikka olenkin humanisti. Sitä paitsi virheistä oppii.

Aika monta kertaa harjoittelin tätäkin. Täydellisen espresson valmistus ei välttämättä onnistuisi maisteriltakaan.